I think I´ll be ... A ... Champion.

RAAAAAAAAAAAAAAAAA!

Villi sielu, luonto ja kesä! Kaikkihan se on aivan hallussa. Ainakin melkein. Ja jos ei ole, niin on aika opetella. Ajattelin pitää heinäkuussa aivan oikeaa metsälomaa ja lähteä Runon kanssa leikkimään rölliä metsikköön joksikin aikaa. Jokaisen kunnollisen pokémonkouluttajan kuitenkin tulee jossain vaiheessa ottaa tämä askel ja nyt suuresti siltä tuntuu.

Tosin tuskin metsälöinti pitkäksi tulee venymään, sillä Hopeanuoli!musikaali tunnetusti tulee syömään aikaa kuin muutakin (esim. pilkullisia koiria). Mutta pieni korpeilu varmasti onnistuu. Tosin pitäisi lisää töitä ym miettiä, mutta toki se tuntuu kovin raskaalta tähän hetkeen - siis juuri nyt kun olen erityisen väsynyt kun takana on pitkä päivä. Eiköhän tästä asiat kuitenkin taas selkene.

Puffffffffffff. Mutta nyt tosiaan väsyttää. Älyttömästi. Olin eilen samaan kellonaikaan nukahtamassa lattialle, mutta sitten vielä kelasin itseni saunaan ja katsoin vielä televisiotakin sen jälkeen. Voisi laskea moisen jo jonkinlaiseksi suorituksesksi siinä väsymyksentasossa. Kokosin tänään (äitienpäivänä) aika suuren hedelmäkermakakun, josta suurin osa katosi tänäiltana parempiin suihin. Osaa kieltämättä väsyttää, kun on päivän aikana tehnyt vaikka mitä. No, ainakin siltä se nyt tuntuu ja kohta sänkyyn kaatuminen on enemmän kuin ajankohtaista.

Tässäkö uusin Rebecca Black eikun...?!

Nyt ärsyttää kun katsoin tuon videon. No huvittaa myös. En oikein osaa sanoa mitä sanoa. Hämmennys on hämmennettävissä. Haha.

Tämän ajattelin toimivan terapiana

NANI-SAN DA! AKA-CHAN DA!

On aika päivittää blogia kun on tarpeeksi pimeää. Niinhän se on? Anyways ajattelin heittää videopainotteisen merkinnän tällä kertaa. Ihan vain siksi, että siltä nyt tuntuu. Toisinaan omia tuntemuksia on viisasta noudattaa, joten tehdäämpä niin. Lisäksi merkinnällä on japanin puoleista painotusta aika paljon. Se voisi johtua siitä että nautin tänään lounaaksi nuudeleita ja teetä. Asioita voi perustella ruualla, vai voiko? No siis huomaan taas löytäneeni yhden kiinnostavan animen, joka tosin ei ole Panty & Stocking with Garterbelt jota tässä merkinnässä tullaan puimaan myös. PSG on toki kiinnostava ja on ollut sitä jo hyvän aikaa. Itseäni vain harmittaa, ette vielä ole saanut Stocking cosplay asuni vielä valmiiksi. Tänään katselin uusia peruukkeja, kun tosiaan tilaamani ei ole vieläkään saapunut ja tuntuu siltä että tuskin saapuukaan. Joku sen ehkä vei pois, surku. :c


8bit!


Sitten kun onnistun saamaan/hankkimaan uuden puhelimen johon saa helposti uusia soittoääniä ym. niin tämä on ehdottomasti listalla. Pyhä pölypallo ja PSG 8bittisenä, se on vain hienoa. Lopussa toki olisi paranneltavaa, mutta hieno se on ja kiitän että moinen on olemassa. Nykyisessä puhelimessa tosiaan on vähän säätämistä soittoäänien kanssa pelaaminen, joten en ole edes jaksanut vaivautua.



Yau! Aloitin eilen katsomaan Beelzebub:ia. Jan oli suositellut sitä aikaisemmin ja olin ottanut linkin talteen, jotta voin katsoa kun aikaa on. Kun sitten väsyneenä Hopeanuoli!musikaali treeneistä kotiuduin, aloitin katsomaan tätä sarjaa. Nyt voin sanoa, että olen tykästynyt ja kovasti haluaisin vielä jaksoja katsoa - mutta kai sitä nukkuakin pitäisi.



Viime Desuconia edeltäneenä yönä tuli kyllä useampaan otteeseen mieleen, etten enää ala tekemään mitään pitkiä valkoisia takkeja - mutta sitten kävi pieni paha ajatus. Tai siis. :D Kyllä aina vuodessa unohtaa sen tuskan, mutta tässä käyttäisin kyllä eri materiaalia koska laskeutumienn on aivan eri luokkaa kuin Pasilalla. Mitä. Juu. Olen myyty ja päätin että haluan valkoista. Haluan tehdä Aoi cosplayn, vaikka se voi tuntua aika räjähtävältä. Empä kuitenkaan usko, että tästä sarjasta kauheasti cossataan niin mikä sen mukavampaa kuin AIHEUTTAA HÄMENNYSTÄ. Selkeä visio.



Lisää selkeitä visioita on aiheuttanut yläpuolen video. Haluan oppia tuon robootin tanssiliikkeet. Ei siitä sen enempää.



Sitten herkkä uwuwuwuwuw luvv moment. Ihan sen toivossa, että se auttaisi tätä pientä köhivää palleroa. Olen ollut nyt vähän yli viikon kipeänä. Nyt viime päivinä olen saavuttanut flunssassani mukavan tukehdu-minuun-ja-et-muuten-nuku -yskän. Ei ole kauhean mukavaa se. Lisäksi eilen kadotin ääneni. Tai jätin sen olohuoneen lattialle ja loput siitä jäi Soukkaan, kun treeneissä halusin kuitenkin laulaa, pitää ääntä ja huutaa... Sinne meni. Ehkä se jossain vaiheessa tulee takaisin. Onneksi tohtori Falcon kertoi hyvän apukeinon kärsimykseni lievittämiseksi. Nimittin vesihöyryn hengittämisen. Siihen tarvitan kuumaa vetta mukiin ja pyyhe, jolla itsensä voi piilottaa samalla kun hengittää höyryä. Taidan hyödyntää juuri tätä kyseistä inkkiä kohta, sillä haluan nukkua enkä yskiä koko yötä.

Chocolat Piano Cover - aivan ihana...


Musikaali harjoituksissa tuli vähän herkisteltyä ja tämä piano versio Chocolat:sta mukavasti siitä muistutti. Herkistelyssä ei siis mitään pahaa, kun sen syy oli vain se että ... totisesti oli kaunista. Ja liikuttavaa. Koskettavaa. Sen huomasivat muutkin ja sitten oli paljon punaisia silmiä. Vähän on tietty haikea fiilis kun seuraavia harjoituksia pitää taas vartoa ja jo nyt on hauvoja ikävä.

Toivotan hyvää yötä ja kauniita unia seuraavin sävelin.~

(♧◑ω◑)☞

UWUWUWUAAA~ ヾ(✿❛◡❛ฺฺ)ノ

Joskus voi leikkiä söpöä vaik ei ihan onnistuiskaan. (｡ﾉ・ω・)ﾉ

Mutta joo ää pointti ... se taisi karata ja juosta jonkun muun suuhun nyt. Pahoitteluni. Anyways nuo Pokémon B&W Ranger hiukset ovat varsin muksat ja oikeanmoiset ja mii is very happee. :33 Niin ja alapuolella sitten jo semi perinteikäs sänkykuvaus - koska huoneeni on melkein vain tuota sänkyä ja kaikki aina siihen jäävät asumaan niin näin se vaan on. ヾ(*´Ι｀*)ノ Nyt valtaa ei ole ottanut herra Pekko vaan kunnon lössi pehmo-olioita. Ihan vaan sen vuoksi että viime kattauksessa ... petauksessa ... leikin vähemmän lasta ja noita otuksia ei ollut nimeksikään. Tuli ikävä ja nyt on Pokémoneja, pandoja, kurpitsa, hai, tähti ym. Hello Kitty-lakanat tekee aina vähän YUPPAAYUPPAJOYY fiilistä, joten kai sitä nyt saa sitten popittaa.

Duupa diipaa!~ Tuo Jo yllä näkyvä tähtipehmotyynyhalittavaotus on erityisen ihana. Se ei ole vain pehmoinen ja suloinen, vaan myös hyvä tyyny. Lisäksi se on ihan oikea tähti eli se alkaa valaisemaan kun napsauttaa nappulaa. Meni jonkin aikaa ennen kuin yllytin itseni ostamaan otukseen 3x AAA paristoa (kai ne nyt noita oli, siis niitä perus) ja vielä muistin tehdä tämän ... ostoksen siis.~ Mutta nyyyyt olen tyytyväinen. （ ノ´ω｀）ﾉ

Katsokaa itse miten kivoja valoja tähtilapsi mm. saa aikaan.~

No jotta saataisiin tähän entryyn jotain muuta kuin mun mahtavaa shakkinappulajalkaista sänkyäni, niin siirrytään eläinmaailmaan. Josta puheen ollen olen juuri siivoamassa poikien häkkiä todella innokkaasti. Hih. Sanotaan vaikka että odotan että se alunen siellä kuivuisi hieman itsekseen. Tosin se voi olla nyt jo kuiva, joten voisin kohta kiiruhtaa asiaa tarkistamaan ja siivouksen eteen myös jotain laittamaan että pääsemme kaikki täällä nukkumaan. Runo nyt on toki levoton kun HÄNEN VAUVANSA (lue: rotat) ovat tuossa matolla ja ywywywywywyyy! Leon tuntuu nauttivan Runon antamasta huomiosta täysin mitoin.

Hummm. Tässä muuten pari kuvaa yllättäen. Väsynyt metsästäjä Runo luuläjän keskellä ja todiste siitä että kyllä kissa ja koira voivat samalla sohvalla istua!



Jälkimmäiseen voin vielä sanoa, että ne voivat myös nukkua samassa sängyssä. Eilen päiväunet sujuivat mukavasti ja nukuttiin kaikki kolme täysin harmonisessa läjässä. Eipä palellut ja oli oikein mukavan pehmoinen olo. Myös tänään Runo ja Pekko tulivat sänkyyn löhöämään kun pelasin Pokémon Whitea. Pekko tuli vielä oikein viereen ja katseli kun pelasin, että näin DS:n peilaavan keltaisia lamppusilmiä toistamiseen. Onhan se jännä peli. (⌒ω⌒)ノ

Mutta nyt tosiaan voisi saada jotain aikaan, sillä pahasti painaa väsymys. Ei kiva se, ei. (v_v。)人(。v_v)ポ

luistaa!

Tämä kuva on Kampista.

Varmasti jokaisella on edes jokin pieni fobia tai jokin sen tapainen (kuten kampitusfobia). Niitä on vaikka minkälaista. Tosin "fobia" tuntuu aina hieman painavalta ja ehkä hysteriaakin sisältävältä sanalta, jota sen puolesta ei mielellään käyttäisi.

Itse olen ahdistuksen partaalla ja puremassa alahuuleni irti kun teiden pinnalla on juurikin sitä mitä siellä nyt on - jäätä. Kevät, tuo kovin katala vuodenaika, saa jalat kulkemaan epävarmoina ja vapisevina jään likaalla pinnalla. Pelkään kai kaatumista tai liukastumista - tai sitten vain siinä kulkemita. Hermoja raastavaa aikaa, jolloin joutuu kokemaan pakollista siedätyshoitoa. Ärsyttävintä on toki nämä ajat kun päivällä saatetaan jopa hiekoittaa, mutta sitten jää sulaa ja hiekka vaipuu sulan alle ja yöllä sitten jäädytään ja aamulla itketään... No ei nyt ihan mutta inhottavaa tuo on. Tekisi mieli kantaa jotain liekinheitintä messissä.

Toisaalta on jännää, etten pelkää kävellä esim. järven jäällä, vaikka olen kerrn onnistunut jalkani jäihin upottamaan juostuani joen jäällä joskus lapsena. Hehe.



Viime viikonloppuna oli meillä Hopsumusikaali treenit ja hauskaa oli. Yllä otos sunnuntailta, jossa taustalla yllättäen pyörii Hopeanuoli ja aamu on ihan tarpeeksi aikainen. :D:D:D Innolla uusia treenenjä odotellen ja kaikkea muuta tämän projektin nimissä ahkerasti touhuten. Jos olet vielä tiedoton sen suhteen mistä oikein on kyse niin kehoitan klikkaamaan seuraavaa linkkiä: http://www.facebook.com/Hopeanuolimusikaali

Tulevakaan viikoloppu ei suo laiskottelua ja lagausta suosiville pääkopan nupeille kauheasti vaihtoehtoja, kun luvassa on DesuCruise. Vielä ei sitä osaa sanoa mitä kyseiseltä tapahtumalta pitäisi odottaa, mutta kuvia ja muuta materiaalia sieltä kun ollaan asiasta hiukan viisaampia. ^/y/^

Tässä on mekko.

Mikä ihmeen mekko kuva se tuossa mahtaa olla? No jaa, sellainen se sattuu olemaan. Harvemmin tulee mekkoja päällä pidettyä ja harvemmin edes sellaisia kaapista löytyy, mutta tälläinen tuli hankittua. Pohjaksi cosplaymekolle, lähinnä, mutta kuitenkin. Ihan mukava asuhan tuo on ja eipä mun päällä ihan liian pelottavalta näyttänyt vaikka vähän pelotti kun en tosiaan ole vastaaviin pahemmin tottunut. No tässä sitä voi kuvaa tuijottaessa vaikka totutella. :D



Ostin tuossa jonkun aikaa sitten alennuksella tummansinisen pussilakanan + tyynynpäällisen, jotka yläpuolen kuvassa näkyvätkin. Ihanat omasta mielestäni ja saatan vielä toiset samallaiset hakea, jos niitä vielä on. Kun eivät ole hinnalla pilatut ja maksavat 10€ paketti ja ovat vielä kauniit kuin mitkä! Eivätkä mitään Finlaysonia! Sen merkin lakana tuotteisiin heitän aikamoisia kirouksia perään, sillä nuo onnettoman keräävät kaiken karvan, nukan, hiukset ja ihan kaiken itseensä. Eikä niitä saa pois millään ja joka kerta sama juttu! Kuvassa ei näy kuin ihan heikosti mutta toinen pussilakana on aarikkaa ja käyttäytyy kaikin puolin Finlayson kaavan mukaisesti, joten siksi se on tuolla alla jos vaikka pahimmalta vältyttäisiin... >__>

Hello Kitty Pekko kuosi on myös kiva. ^^

Hyvä sänkysomiste:

.( ´ W ` ).

Puurtamispöytä sai uuden somisteen.

Lauantaina Kampitus päiviltä mukaan tarttui tuollainen puska. Kasvi. Rehu. Jokin, jonka nimeä en enää muista. :D Toivotaan nyt sitten ettei se hetimiten kuole tai joudu kuoleman kynsiin Pekon hampaiden kautta. Toisaalta en usko että Pekko kehtaa kuikuilla huoneeseeni kun ehjäksi paikattu koiralapsi on palannut. Semi kaoottiselta voisi tuo minun pöytänikin vaikuttaa mutta empä jaksa välittää, sillä kaikki siinä on täyttä asiaa ES-kynätelineestä rusetteihin asti. ( ´ 3 ` )/

Runon paluun ekat pusut.

Sama lähempää. :3

Noista kuvista tuli vain mieleen, että meidän poikia (siis noita rottia) on ollut haska kuvata. Toyista (pienempi ja musta) on tosin vain paljon vaikeampi saada kuvia, sillä pikku otus on sen verran ninja ja nopeutta löytyy niin kuviin ei usein herra jää. Mutta kun jaksaa napsia niin kyllä jotain mukavia otoksiakin löytyy monen takapuoli- ja nenäkuva joukosta. ^/A/^ Nyt ukoilla on ollut hienona sisustuselementtinä Varustelekan laatikko. Miehekästä, eikö vain? Allaskin on usein saippuoitu ja pesty miehille suunnatuilla saippuoilla kun ne pienempinä sotkivat vähemmän kun niin teki. Mistä lie johtui. Mutta seuraavaksi kuvia herroista. Vaaleampi on nimeltään Leon ja tummempi on se ninja, jota Toyiksi sanotaan.

Pojat tervehtivät.

Toyi juomassa.

Leon on aika mölli.

Ja mitäköhän tässä tapahtuu..?

Anyways, ei mitään suurta parhaimmistoa nämä otokset, mutta haasteen kanssa harjoitellessa ja kieriessä. Ovat vikkeliä ja hauskoja miehiä nämä miekkoset. Runo on samaa mieltä ja sen kyllä huomaa. :D

m0uuuurning

Aamu alkaa aamuruokintaan ehdollistuneen kissan konsertilla.

Kyseinen konsertti ei näytä varsinaisesti tuolta, mutta siinä sama naama (paremman) ruuan perään möllöttämässä. Omaa ruokaa papempi vaihtoehto suuren lihansyöjä saalistajan mielestä on toki kasvispizza.

Mutta hei jeps, pitäisi tässä Bakaconin viikonloppulippu maksaa. On kyllä vähän nälkä, pitäisi siivota, käydä suihkussa ja mustaa ehkä laittaa vielä vaatteet päälle tässä tunnin sisään. Eiköhän s onnistu kun onnistuin jo Monster Galaxyn seedin ja hedelmäsadon noukkia. Hirmuisen oleellista ja se täytyy tehdä ensitöikseen, ettei näin oleellinen asia vain unohtuisi kaiken kiireilyn keskellä. :D



Bakasta sen verran, että olen menossa taas taidekujalle myymän toisiaan oudompia pehmo-oliota. Niiden edistyksestä kun saatan blogata vielä myöhemmin lisää... Osa on Päiväkummussa (äitini luona) makaamassa täytteitä vailla ja täällä mulla on mm. irtonaisia naamoja ja päitä. Kuulostaa ehkä semi uhkaavalta, mutta näillä yritän vähän saada rahaa. Ainakin viime vuonna kauppa kävi vaikka kökötin siinä lauantain aika kipeissä merkeissä. ^^' Tälle vuodelle olen ainakin alustavasti tekemässä n. 4kpl printtipaitoja, kaikki todellakin uniikkeja koska haluan kokeilla erilaisia juttuja. Niihin varmaan voisi ostaa lisää värejä. Niitä en tee niin montaa, kun ei ole varmaa ostetaanko niitä sitten ja painovärit ovat suht arvokkaita eikä niitä paitojakaan ilmaiseksi saa. Lisäksi kun on niin eri kokoisia ihmisiä niin kokojen valinta oli vähän juupa jaapa. Kuitenkin tälläistä kokeilen ja jos nyt joku erityisesti tykkäisi niin kai voin antaa yhteystietoni. :3

Niins ja tuo yllä ollut kuva oli yhdestä viime vuonna myymästäni möllykästä. :_____D Meni Mikaelille ja sai niin hienon pitkän nimen etten vieläkään kaalillani sitä muista!

Mutta nyt sitä lippua maksamaan ja muuta touhuamaan!

edit. Tai sitten en maksa kun Nordean arvovaltainen laputtelu ei elä. Tai vammaa. ://////

v __ y < sleepy )

Toisinaan tuntuu, että odottaisi edistyksellistä ja suurta askelta. Sellaista askelta, joka piiskaisi tulevaa verhoavat pilvet pois tieltään ja muodostaisi itseluottamuksesta vahvan hunajaisen kennon. Kuulumatta tokiin minkäänmoisiin kennostoliittoihin.

Toisinaan ajatuksen juoksu tuntuu vähän liian nopealta. Jos ne ajatukset vipeltävät liiankin vilkkaasti että niistä saa kiinni vaan kantapään verran, niin mitä jää käteen?

Vaikka olenkin mielelläni keskellä sykettä, on ihanaa löytää rauhan ja tyyneyden hetkiä tastä maailmasta. Maailma, joka on yllättävänkin ihmeellinen, osaa olla myös kaunis monien kasvojensa takana. Itse löysin jotain rauhoittavaa virtausta Pasilassa ottamistani kuvista. Varsinaista syytä en tiedä.

Ehkä se on se sinisen sävy?

Ennen nukkumaanmenoa ajatuksen olisi varmasti viisasta rauhoittaa ja selkeyttää, että mieli saa tarvitsemansa levon vaikka onhan se unessakin jollain tasolla "valveilla". Itse en varmasti ole tässä kovin taitava ja en muista, että se voisi olla kannattavaa levon kannalta. Uneksin usein monimutkaisia unia, joissa on useita tasoja, juonia, henkilöitä, salajuonia, tapahtumia, seikkailuja ja tarinoita. Toisinaan pelkään, että mielen sulkeminen voisi viedä niitä pois, sillä itse koen nämä unet kuitenkin hauskoiksi kokemuksiksi. Monimutkaiset unet tuntuvat jännittäviltä ja on jotenkin etuoikeutettua edes nähdä sellaisia. Toisinaan painajaisista pitää yrittää herätä ja sellaisen jälkeen yrittää nukahtaa uudelleen ilman, että joutuu uuden painajaisen maailmaan. Tässä tilanteessa mielen sulkeminen ajatuksilta ja muilta ei käy kovinkaan helposti, jos painajainen on vielä elävästi verkkokalvoilla tanssahtelemassa. Onneksi kuitenkin en enää näe pahoja painajaisia. Lapsena ne osasivat olla kauheita, sillä uneni olivat jo tuolloin eläviä, monitasoisia ja kaikkea sitä. Eikä pieni mieli heti unta saanut irti todellisuudesta. Pelkäsin jopa hyvän aikaa nallea, joka yhdessä toistuvassa unessa matkasi suurella liukuhihnalla valtavaan pätsiin... En muista joutuiko nalle uuniin, saattoipa joutua, mutta herättyäni pelkäsin sitä nallea joka oli ollut minulle rakas unikaveri. Surku sentään.

Mutta onneksi minulla on Kenji jota voin aina trollata ja muutenkin paljon kaikkea jepaa ja todella hyvää elämässäni niin voin olla onneni kukkuloilla vaikka koko 4chan yrittäisi trollata minua kaikella voimallaan!