perjantai 4. maaliskuuta 2011

v __ y < sleepy )

Toisinaan tuntuu, että odottaisi edistyksellistä ja suurta askelta. Sellaista askelta, joka piiskaisi tulevaa verhoavat pilvet pois tieltään ja muodostaisi itseluottamuksesta vahvan hunajaisen kennon. Kuulumatta tokiin minkäänmoisiin kennostoliittoihin.

Toisinaan ajatuksen juoksu tuntuu vähän liian nopealta. Jos ne ajatukset vipeltävät liiankin vilkkaasti että niistä saa kiinni vaan kantapään verran, niin mitä jää käteen?

Vaikka olenkin mielelläni keskellä sykettä, on ihanaa löytää rauhan ja tyyneyden hetkiä tastä maailmasta. Maailma, joka on yllättävänkin ihmeellinen, osaa olla myös kaunis monien kasvojensa takana. Itse löysin jotain rauhoittavaa virtausta Pasilassa ottamistani kuvista. Varsinaista syytä en tiedä.

Ehkä se on se sinisen sävy?







Ennen nukkumaanmenoa ajatuksen olisi varmasti viisasta rauhoittaa ja selkeyttää, että mieli saa tarvitsemansa levon vaikka onhan se unessakin jollain tasolla "valveilla". Itse en varmasti ole tässä kovin taitava ja en muista, että se voisi olla kannattavaa levon kannalta. Uneksin usein monimutkaisia unia, joissa on useita tasoja, juonia, henkilöitä, salajuonia, tapahtumia, seikkailuja ja tarinoita. Toisinaan pelkään, että mielen sulkeminen voisi viedä niitä pois, sillä itse koen nämä unet kuitenkin hauskoiksi kokemuksiksi. Monimutkaiset unet tuntuvat jännittäviltä ja on jotenkin etuoikeutettua edes nähdä sellaisia. Toisinaan painajaisista pitää yrittää herätä ja sellaisen jälkeen yrittää nukahtaa uudelleen ilman, että joutuu uuden painajaisen maailmaan. Tässä tilanteessa mielen sulkeminen ajatuksilta ja muilta ei käy kovinkaan helposti, jos painajainen on vielä elävästi verkkokalvoilla tanssahtelemassa. Onneksi kuitenkin en enää näe pahoja painajaisia. Lapsena ne osasivat olla kauheita, sillä uneni olivat jo tuolloin eläviä, monitasoisia ja kaikkea sitä. Eikä pieni mieli heti unta saanut irti todellisuudesta. Pelkäsin jopa hyvän aikaa nallea, joka yhdessä toistuvassa unessa matkasi suurella liukuhihnalla valtavaan pätsiin... En muista joutuiko nalle uuniin, saattoipa joutua, mutta herättyäni pelkäsin sitä nallea joka oli ollut minulle rakas unikaveri. Surku sentään.

Mutta onneksi minulla on Kenji jota voin aina trollata ja muutenkin paljon kaikkea jepaa ja todella hyvää elämässäni niin voin olla onneni kukkuloilla vaikka koko 4chan yrittäisi trollata minua kaikella voimallaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti